Vastakkainasettelua on mielestäni kolmenlaista; positiivista, neutraalia ja negatiivista.
Positiivinen vastakkainasettelu vertailee tapoja, ajattelumalleja tai vaikkapa arvoja esimerkiksi kahden uskontokunnan tai kulttuuriryhmän välillä. Eroavaisuudet ja samankaltaisuudet tiedostetaan, ja näistä kaikista ollaan hyvillään. ”On hienoa, että te toimitte eri tavalla kuin me, mutta on myös hienoa, että toimimme asiassa X samalla tavalla.” Näiden kahden yhteisön ero tiedostetaan, tunnustetaan ja sitä tavallaan jopa ihannoidaan – sillä onhan hienoa, että te olette te, ja me olemme me.
Neutraali vastakkainasettelu vertailee näitä edellä mainittuja asioita, kuten sanottu, vaikkapa kahden eri kulttuuriryhmän välillä. Eroavaisuudet ja samankaltaisuudet jälleen kerran tiedostetaan, mutta näihin suhtaudutaan kaiken kaikkiaan neutraalisti – erot tai yhtäläisyydet eivät aiheuta huomaajassaan raivon tai riemukkuuden tunteita, tämä kaikki on tutkijastaan lähinnä mielenkiintoista.
Negatiivinen vastakkainasettelu puolestaan keskittyy, sekin, em. asioiden vertailuun, mutta nimenomaan löytääkseen jommastakummasta (useimmiten siitä toisesta) yhteisöstä jotain sellaista, jonka voisi lukea viaksi, joka raivostuttaisi ja teroittaisi kielen. Korostetaan taas kerran sitä, että ”Te olette te, ja me olemme me” ja pyritään tuomaan (joka välissä) esille ajatus myös siitä, että ”Me olemme parempia kuin te” ja ”Te olette huonompia kuin me”. Muistutetaan myös, että ”Te harjoitatte asiaa X”, ja samalla jätetään sanomatta – mutta annetaan ymmärtää, että ”Me taas emme”.
Minä miellän itseni neutraaliksi vastakkain asettelijaksi – entäpä sinä?
Usein puhutaan siitä, tarvitaanko vastakkainasettelua tai tulisiko asioita ylipäätään asetella vastakkain. Minun mielestäni tarvitsee, joskaan vastakkainasettelu ei ole paras lähtökohta asioiden hoitamiselle silloin, kun pyritään etsimään ratkaisua ongelmille.
Ajatellaanpa esimerkiksi Suomen romanien työttömyyttä, joka tosiaankin valitettavasti tilastojen valossa näyttäytyy huimissa prosenteissa valtaväestön työttömyysprosentteihin verraten.
Usein kysytään ”Miksi te ette tee töitä?” ja täten annetaan ymmärtää, että
Neutraali vastakkainasettelu vertailee näitä edellä mainittuja asioita, kuten sanottu, vaikkapa kahden eri kulttuuriryhmän välillä. Eroavaisuudet ja samankaltaisuudet jälleen kerran tiedostetaan, mutta näihin suhtaudutaan kaiken kaikkiaan neutraalisti – erot tai yhtäläisyydet eivät aiheuta huomaajassaan raivon tai riemukkuuden tunteita, tämä kaikki on tutkijastaan lähinnä mielenkiintoista.
Negatiivinen vastakkainasettelu puolestaan keskittyy, sekin, em. asioiden vertailuun, mutta nimenomaan löytääkseen jommastakummasta (useimmiten siitä toisesta) yhteisöstä jotain sellaista, jonka voisi lukea viaksi, joka raivostuttaisi ja teroittaisi kielen. Korostetaan taas kerran sitä, että ”Te olette te, ja me olemme me” ja pyritään tuomaan (joka välissä) esille ajatus myös siitä, että ”Me olemme parempia kuin te” ja ”Te olette huonompia kuin me”. Muistutetaan myös, että ”Te harjoitatte asiaa X”, ja samalla jätetään sanomatta – mutta annetaan ymmärtää, että ”Me taas emme”.
Minä miellän itseni neutraaliksi vastakkain asettelijaksi – entäpä sinä?
Usein puhutaan siitä, tarvitaanko vastakkainasettelua tai tulisiko asioita ylipäätään asetella vastakkain. Minun mielestäni tarvitsee, joskaan vastakkainasettelu ei ole paras lähtökohta asioiden hoitamiselle silloin, kun pyritään etsimään ratkaisua ongelmille.
Ajatellaanpa esimerkiksi Suomen romanien työttömyyttä, joka tosiaankin valitettavasti tilastojen valossa näyttäytyy huimissa prosenteissa valtaväestön työttömyysprosentteihin verraten.
Usein kysytään ”Miksi te ette tee töitä?” ja täten annetaan ymmärtää, että
- Kukaan Suomen romani ei tee töitä ja että B) Sen sijaan kaikki suomalaiseen valtaväestöön kuuluvat kyllä tekevät. (”Me teemme, te ette”.)
Yhtä usein tällaiseen kysymykseen vastataan yhtä töykeällä kysymyksellä.
Tämä on sitä paljon puhuttua negatiivista vastakkainasettelua, eikä johda mihinkään. Tällaisen vastakkainasettelun sijasta olisikin parasta keskittyä niihin nimenomaisiin kysymyksiin, joita ongelmien ratkaisussa yleensä tarvitaan; mistä tämä ongelma johtuu, mikä sen on saanut aikaan? Millainen tilanne olisi parempi? Miten siihen päästäisiin, miten ongelma ratkaistaisiin? Miten ratkaisu toteutettaisiin?
Sama asia selkokielellä; yhteyttä luo asioiden pohtiminen ja tekeminen yhdessä; ei loan heitto toisen päälle, ei maassa makaavan polkeminen, ei päälle sylkeminen, ei puolin eikä toisin.
Tämä on sitä paljon puhuttua negatiivista vastakkainasettelua, eikä johda mihinkään. Tällaisen vastakkainasettelun sijasta olisikin parasta keskittyä niihin nimenomaisiin kysymyksiin, joita ongelmien ratkaisussa yleensä tarvitaan; mistä tämä ongelma johtuu, mikä sen on saanut aikaan? Millainen tilanne olisi parempi? Miten siihen päästäisiin, miten ongelma ratkaistaisiin? Miten ratkaisu toteutettaisiin?
Sama asia selkokielellä; yhteyttä luo asioiden pohtiminen ja tekeminen yhdessä; ei loan heitto toisen päälle, ei maassa makaavan polkeminen, ei päälle sylkeminen, ei puolin eikä toisin.
Kommentit